maanantai 10. helmikuuta 2014

Jos ilma onkin































Olen miettinyt siipien vahvuutta.
Ja että tarvitaanko alle hyvää ilmaa
vai onko lentoon lähtö ja eteneminen 
määrätietoisempaa, jos ilma onkin epävakaata
ja ehkä jopa tunkkaista, rasittavaa.


Minua naurattaa tämä Anhavan ajatus:
"Luova pitäisi muuttaa tekeväksi.
Häipyisi mystifioiva himmerrys."
Himmerryksen ajattelu saa minut hihittelemään,
ja hihittely on nyt juuri sitä, mitä tarvitsen.
Tekevä olen kyllä ollut, tänäänkin.



 

20 kommenttia:

  1. Kuvissasi jotain pysäyttävää, kaunista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katja, lämmin kiitos sinulle! Kiva kun kävit!

      Poista
  2. Voi mitä kuvia! Niin kaunista! Jäin miettimään tuota luovan muuttamista tekeväksi, tuntuu, että seikkailen parhaillani jossain niillä rajamailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Minusta tuo on niin hauska ajatus, ja samalla totta, kun ajattelee prosessia. Terveiset näiltäkin rajamailta ;)

      Poista
  3. Nämä on aivan ihanat kuvat!

    Usein luovuus syntyy pakosta, kun on vaan tehtävä jotakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana sinä! Totta, pakko on se, mikä muhun puree parhaiten. ps. huivi on valmis, ihana!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! Voi linnut, niitä on nyt paljon.

      Poista
  5. Upeat kuvat! Luovuus syntyy hiljentymisestä ja rauhasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kyllä, tarvitaan tilaa ja lepoa, kuin tankkausta.

      Poista
  6. Ajatukset jaksavat lentää mutta tekeminen ei ota ilmaa alleen nyt. TUnkkaista liikaa. Ja nuha.
    Himmerrys oli tuore tuttavuus itselle. Oiva sana. Nappaan mukaan!

    Ikkunasta näkyy pelkkää heleänharmaata. Kuin ei olisi maata eikä taivasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihana tuo viimeinen lauseesi, kuin ei olisi maata eikä taivasta...juuri sellaista nyt on! Toivottavasti siellä tunkkainen ja nuha on hellittänyt. Minä olen nukkuunut eileisen päivän ja nyt taitaa taas elämä voittaa, ei tautia, mutta arkiväsyä.

      Ajattelin tuolla tunkkaisuudella sitä, että joskus itse huomaa, että kun on liikaa epämääräistä ja nihkeää ympärillä, niin silloin saattaakin se olla hyvä pohja tekemiselle, aloittamiselle, että joskus ärtymys voikin olla se tila, mikä pistää asiat rullaamaan. Ei aina, mutta toisinaan. Ja välillä se on se keveys, mikä auttaa ja tuolla aiemmin luminenkin sanoi sen, että pakon edessä... :)

      Hyvää sunnuntaita sinne ja lämmin kiitos kortista, sinä ihana!

      Poista
  7. Me ollaan katsottu mieheni kanssa nyt vallan hienoa "planeettamme maa"-sarjaa ja voi että mitä tuntemuksia se herätti viimeksi jokusenkin kurkiparven puolesta! Valtava työhän siinä on muuttaa joka vuosi ties ja minne asti. Yksi joukkio joutui turbulenssiin Alppien yllä ja oli joko kuoltava tai palattava takaisin. Ja toki kaikki muut viholliset väijyy sivuilla, yhdenkin vauvan lento katkesi samassa hötäkässä haukan kynsiin. Siinä mietittiin kyllä että onko IHAN pakko muuttaa just Intiaan... No joo, liittyikö tämä aiheeseen, näköjään ainakin olen hieman tolaltani lintujen puolesta vieläkin :) Ja toivon sinulle nyt enemmänkin leppeää tuulta näkemäni johdosta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, voi hurjaa. Eipä tuollaistakaan ole tullut ajatelleeksi. Rankkaa taivaltamista! Huh.

      Kiitos sinä, otan mielelläni nyt kaiken leppeyden vastaan, eikä toivota turbulenssia kenenkään matkalle, ei lintujen eikä muidenkaan eläväisten. Kiitos!

      Poista
  8. satulle terveisiä lähettää ritva.
    upeita kuvia sulla täällä himmertävän paljon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva terkuista! Himmertää kovasti kun kehut, kiitos paljon! :D

      Poista
  9. Onpa kertakaikkisen upea kuvasarja - olet kyllä taiteilija.
    Ja komppaan Anhavaa, liikaa mystifioidaan taiteen tekemistä, se on kuitenkin enimmäkseen vain puurtamista. Toki siihen tarvitaan intohimoa, muttei se riitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mahoton, kiitos sinulle! Niin totta tuo puurtaminen. Intohimo ja lennokkaat suunnitelmat eivät totisesti vie eteenpäin, tuo puurtminen on just se juttu. Mitenköhän siihen oppisi?

      Poista