sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kaksi pientä ja yksi iso




















Ompelin kaksi pientä pussukkaa.
Ulkoisille muisteille, suojaksi reissuille.
Ihmeellistä ja huomionarvoista tässä on se, että OMPELIN.
Sen sanon, että pitäisi kyllä ommella ihan säännöllisesti.
Olin nimittäin ihan hiessä tuon urakan jälkeen,
vetoketjut ja vuoret ja kaikki!
Yksi katkennut koneen neulakin.
Mutta valmiiksi tulivat, lopulta.
Omani on sävysävyyn muistini kanssa
ja miehen muistille käytin lemppareitten, Leviksen 501:n lahjetta. 
Siis käytöstä poistettujen, en uusien!
Vuorena on mummoni vanhaa, hyvää ja pehmeää lakanakangasta.
Nyt on muistit suojattu.
Pitäisi kai kehitellä päänupillekin jonkinlainen muistisuoja...


Meillä on talossa 1-vuotias!
Peetusta on tullut iso pullero pallero kisulainen,
enää vain muisto siitä pikkuruisesta hassusta,
mikä elokuussa meille kotiutui. 
Hieno, kiltti ja viisas iso kissa!
Ja juu, aika hassukin vielä...



 























12 kommenttia:

  1. Ihanat ompelukset olet taiteillut, syvä hatunnosto sitkeydestäsi. Hienosti sait Leviksen lahkeenkin vielä uusiokäyttöön:)

    Pyhä paistaa täällä täydeltä terältä, toivottavasti teilläkin. Ja kehruuonnittelut hurmaavalle Peetulaiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulla on kaappi pullollaan Leviksiä ja muita farkkuja, et kyl noita pusskoita vois vaikka tehtailla :D

      Aurinkoa on riittänyt, ah!!

      Poista
  2. Viisaita katseita alimpana!
    Voi, juu minä tarvitsisin muistisuojan päänupilleni.
    Kaikki karkaa jonnekin. No ei kaikki, mutta liikaa.
    Suloiset pussukat ja millä sisukkuudella, wau!

    RAkas ja lapset aloittivat aamuvarhain reippaillen itsensä hikeen. Minä en jaksanut mennä mukaan.

    Tuskahikoilu taitaa riittää. Jäi viikolla siivoilematta ja nyt pitäisi astella sisällä laput silmillä;)

    Sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotain tarttis tehdä ton muistin suhteen. Mulla paukkuu jo puhelimenkin muistutus jatkuvasti ja silti puolet unohtuu...

      Hyvää, kaunista loppuviikkooa!

      Poista
  3. Ompelutaito on jotakin, minkä haluaisin omata. Minulla oli koulussa käsitöistä kutonen ja sekin armosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hieno taito, mutta pitäisi pitää yllä. Ei uskoisi noitten pussukoitten perusteella,
      että olen käynyt alan koulunkin :D

      Poista
  4. Hienot pussukat!
    Sinulle kävi samoin, kuin minulle tyynyjä ommellessani....hiki oli ja pinna katkeamispisteessä...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtalotoveri :D Sä sait kanssa hienot tyynyt aikaan, hiestä huolimatta! :D Hyvä me!

      Poista
  5. Siinä onkin osa pussukoiden viehätystä: niihin voi käyttää vanhoja kankaita; jonkin lempivaatteen reiättömät osat ja jatkaa niiden kanssa matkaa. :) Ja komea on kissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja kaikki vanhat rievut täytyy juurikin siksi säästää :D Kissa on kyllä hieno :)

      Poista
  6. Minä en osaa ommella mitään pussukoita. Olisi kyllä kiva taito.
    Onnea 1vuotiaalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taito on hyvä, mutta tosi juttu se, että sujuisi hiukan näppärämmin kun ompelisi useammin kuin kerran vuodessa...

      Poista