maanantai 25. helmikuuta 2013

Millaisin askelin
























Oi aurinko ja kimaltavat hanget! 

Hain lapset eilen kotiin ja
otin talteen jäljet hangilta, sieltä metsien keskeltä. 

Minä en jättänyt jälkiäni lumeen,
mutta mietin, millaiset jäljet jätän arkiseen viikkooni.
Maanantai on mennyt raskain askelin,
mutta huomasin pienen keveyden tunteen 
päivän muuttuessa illaksi.

Nyt pitää miettiä, millaisin askelin astun huomiseen.
Se on kuitenkin pitkälti itsestä kiinni.
Voisi olla kevättennareitten paikka.

Oi oi aurinko! 

 



 

  

5 kommenttia:

  1. Melkein teki jo mieli vaihtaa talvisaappaat kevätnilkkureihin, askeleen keveyden tarvetta siis minullakin.

    Viimeinen lause on ihana, oodi auringolle, kyllä me nyt ylistämme, kun se viimein on täällä!

    VastaaPoista
  2. Tennarit, vau! Täällä on ihan lumista ja jäistä. Hyvä, kun pystyssä pysyin äsken, kun tulin kotiin.

    Mutta niin, askeleiden suunta on ainakin itsestä kiinni. Päämäärä on ehkä joskus määrätty, mutta polun voi tehdä itse.

    VastaaPoista
  3. Aurinko on hellinyt meitäkin tänään...

    VastaaPoista
  4. Keveitä askelia viikkoon! Aurinko kurkkasi tännekin tänään. Keväinen loska on vallannut teitä.

    VastaaPoista
  5. Ilona! Niin me tehdään, eikä syyttä! Näytetään pimeälle ja harmaalle pitkää nenää.

    Kirjailijatar! Noin niinkuin kuvainnollisesti...Aamulla oli kymmenen astetta pakkasta ja joo, täällä kans liukasta, eli ihan talvivetimillä mennään vielä.

    Irmastiina! Ihanaa, se on onnea :)

    Minna! Kiitos, tarvitaan! Kohti kuivia asfaltteja mennään!

    VastaaPoista