sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ei lopulta ollutkaan

























On pitänyt stressiä päällä.
Jännitystä, väliin helpotustakin, unettomia öitä,
liikaa kaikkea meneillään.  
Tosin parit hyvät paniikit menivät ihan hukkaan,
kun panikoitavaa ei lopulta ollutkaan.
Kyllä sitä on välillä ihan pöljä. 


Ajelin eilen kotiin samaa matkaa auringonlaskun kanssa.
Talvimaa oli kauneimmillaan.
Taivaalla sinisen seassa vaaleanpunaista suloista,
maassa valkoinen hohde, pelloilla pehmoinen usva. 
Olisin halunnut pysähtyä kuvaamaan,
mutta oli niin kylmä ja koti-ikävä oli jo kova.


Ensi viikkoon menen rauhallisena.
Evääksi sain tältä viikonlopulta
paljon viisaita sanoja.
Koitan olla vähän vähemmän pöljä.



 


4 kommenttia:

  1. Hyvä, ettei panikoitavaa ollut ja että voit olla rauhallisin mielin ensi viikolla.

    Et takuulla ole pöljä! En tunne sinua, mutta tiedän että olet viisas. :)

    VastaaPoista
  2. Ihanat pululehahdukset puuhun ja pois!

    Mullakin menee monesti hyvät paniikit aivan hukkaan, se on rankkaa sellainen...

    VastaaPoista
  3. Onpa kaunis lintukuva.

    Minä sanon nyt myös, ettet sinä kyllä ole pöljä. Tai ehkä viisauteen kuuluu se, että voi välillä olla vähän pöljä.

    VastaaPoista
  4. Katja! Kiitos tsempistä :) Välillä kai täytyy pöljäillä, nähdäkseen paremmin:) Kiitos kun kävit!

    Ilona! Rankka on juuri oikea sana tässä kohtaa. Kiitos Ilona käynnistä!

    Kirjailijatar! Kiitos. Joo, pakko ajatella just noin :D Kiitos sinäkin, kiva kun käyt.

    VastaaPoista