tiistai 23. lokakuuta 2012

Pöö-olo


























Kun saa aika vähän käsillään aikaan tällä hetkellä,
voi riemuita hurjasti valmistuneesta tumppuparista, 
säärystimien kavereista (samaa lankaa, vaikka ei kuvasta uskois).


Vähän pöö-olo. 
Arki repii taas joka suuntaan
osa kehosta ja päästä jäi vielä lomalle 
tyynen veden äärelle.  

Voiko ajatella niin, että tekee sen minkä ehtii? 
Silloinkin, kun on hitaanpuoleinen tekijä?
Mitä jos jää jotakin tärkeää tekemättä?
Entä mikä sitten on tärkeää?

Fakta on se, että aikaa ei ole tarpeeksi.
Ja tekemistä on liikaa.
Aikapula nylkee järjen, vaan annanko sen tehdä niin?







    



 


 

5 kommenttia:

  1. Olennaisia, eikä mitenkään helppoja kysymyksiä pähkinöit. Itse olen ollut jo pidempään kiirekapinassa, ja aikas radikaaleillakin valinnoilla pistänyt oravanpyörää kampoihin. Järkeään saati mielenrauhaansa ei kannata antaa kiireelle, siinähän hassaantuu ELÄMÄ.

    Lempeä halaus luoksesi♥

    VastaaPoista
  2. Älä anna nylkeä! Se, mikä jää tekemättä, ei ole tärkeää.

    Olen vasta ymmärtänyt, että aikaa on ihan sopivasti, mutta tekemistä on liikaa. Ristiriita tietenkin piilee siinä, ettei ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisi. Toisaalta, miksi ei ehtisi: koko loppuelämä jäljellä. <3

    VastaaPoista
  3. Ostin tässä syksyllä itselleni jääkaapin oveen kirkkaankeltaisen kortin, johon on riimustettu suurin valkein kirjaimin:
    KIIRE ON VAIN ASENNE

    Olen pohtinut, onko omassa asenteessa vika? Kulkeeko kello liian nopsaan? Onko ihan pakko tehdä kaikki mitä kuvitteli, että on ehdittävä tehdä? Haaskatako elämäänsä ainaisen kiireen kourissa? Voisko joskus vaan antaa olla?
    Itselleen ainakin pitäis opetella olemaan armollisempi. Ei helppoa ollenkaan!

    Mutta älä anna sen nylkemisen tulla olotilaksi, ethän!!?!
    Kiire kaappaa kouriinsa niin pahuksen salakavalasti.

    Nujerretaan se kiire!!Ja se pakko!!

    Nautitaan♥ Koitetaan ainakin oikein kovasti!

    VastaaPoista
  4. Hannah! Totta puhelet, kiitos ajatuksistasi! Tykkään tuosta siinähän hassaantuu elämä :) Välillä ei meinaa aika riittää kaikkeen (työ, opiskelu ja perhe), vaikka miten karsisi. Mitään ei voi myöskään jättää pois, pitää yrittää vaan sinnitellä.

    Tanja! Viisas ajatus tuo, kiitos! Se kohta, kun lamaantuu kaiken homman edessä kykenemättä mihinkään, on pelottava. Mutta ehkä juuri silloin pitää miettiä tärkeydet ojennukseen.

    tinttarus! Ei helppoa ei. ja nyt vielä kun on tämä iltapimeys, tuntuu, että vaan väsyn, enkä kykene mihinkään. Juu, olotilaksi ei saa jäädä, sitten ei olemisesta tule mitään. Kiitos, viisaita sinäkin puhut, ihana :)

    VastaaPoista
  5. Hyvin mielenkiintoinen aihe tämä kiire ja ajanpuute. Itse olen ollut pitkään tilanteessa, jossa minulla on pelkkää aikaa, eikä mitään pakollista tekemistä. Silti en ehdi tehdä kuin pienen osan siitä, mitä haluaisin. Niitä kivoja raitasäärystimiä yhä aion, voi kun kerkiäis jossain välissä...

    VastaaPoista