maanantai 13. helmikuuta 2012

Hiukan ennen






















valon katoamista 
metsässä 
sunnuntai-iltana.


Valoa riittää jo pitkälle, lähes puoli kuuteen.
Se on onni se.







4 kommenttia:

  1. Iso onni tämä valo!
    Pääsee sängystäkin ylös paremmin, kun ei oo ennää pimiää. Aamu ja valkeus <3

    VastaaPoista
  2. Valon lisääntyminen antaa kyllä energiaa olemiseen. Mutta aika hieno on tuo valon ja pimeyden kohtaamisen hetkikin, ihmeellinen.

    VastaaPoista
  3. Päivikki! Just niin, ihan juhlaa! Ja saa kotiutua töistä valon aikaan, ihan mahtavaa. Ahdistus alkaa hellittää!

    Katja! Niin se antaa. Valon ja pimeän kohtaaminen on kyllä kiehtova, eilen tajusin, että onhan se jo yli puoli kuuden, kun pimeys tulee, mutta se alkaa kietoa itseään valon ympärille jo aiemmin, vielä varmasti ja päättäväisesti, mutta hah! kohta valo viekin voiton!

    VastaaPoista
  4. Se on onni! Onni on myös tuo kuva! Ihanan hämyinen - voi tuijottaa pitkään!

    VastaaPoista