lauantai 14. tammikuuta 2012

Käteni




ovat olleet viime päivinä
savessa, villassa ja ekomassassa.
Nyt ne ovat hyvin tyytyväiset kädet,
paljon tehneet ja kokeneet, ahkerat, kiitos.
Pää käsieni välissä hyrisi onnesta
jokaisen materiaalin kohdalla,
mutta tällä kertaa villa oli paras. 
Hyväätekevin, rutisteltavin.



 

8 kommenttia:

  1. Ouh jeh, villa on aina villa, se on aito;)

    VastaaPoista
  2. Huomasin tämän viikonlopun aikana, että mulla on ongelma. Ehkä jännitän, pelkään epäonnistuvani tai en vain pysty käsittelemään epävarmuuttani teidän muiden läsnäollessa. En tiedä, mutta en osaa rentoutua ja pudota luomisen vapauttavaan olotilaan koulussa.

    Kotona löysin villan ihanuuden, sen mitä kuvailit juuri. Miten lie käy muiden kanssa täällä omissa ympyröissä, toivottavasti hyvin myös.

    Ongelma pitäisi silti ratkaista. Se vaivaa, paljon.

    VastaaPoista
  3. Minä vähän kadehdin kaikkia, jotka huovuttavat villasta ihanuuksia. Omat kädet on niin herkät, että kirvelisi varmaan kyyneliin asti sellaisten töiden jäljiltä. Ihastelen niitä kyllä sujuvasti!

    Mukavaa, että olet päässyt vähän hellittämään. Minäkin nollasin tilanteen ja aloitin uudesta blogista. Helpompi seurata tavoitteiden toteutumista - ihan hissukseen vaan, kiirehtimättä. :)

    VastaaPoista
  4. Eija! On se, pehmeä ja ihana :)

    Tanja! Vaivaa varmasti. Laitan sulle s postia.

    Anna V! Oi kurjuus, ei varmsti tekisi kivaa...Onnea uudelle alulle, hitaalle!! Tulen käymään rauhassa, kukkasin kyllä jo pikana...

    VastaaPoista
  5. Pehmeän villataikinan vaivaaminen kuulostaa ihan terapeuttiselta.
    Joulun alla pikkuoppijoiden kanssa neulahuovutettiin. Lopputulokset oli suloiset, mutta prosessi kaikkea muuta kuin pehmeää.
    Nyt haluaisin ottaa uusiksi. Pehmoisemmin. VAan kun en ole kaltaisesi ekspertti näiden käsintekemisten kanssa, kaipailen kipeästi vinkkiä.....
    JOS sinun sisimmästäsi kumpuaa jotakin helppoa pehmeästi tehtävää kivaa, vinkin otan pehmoisin halein vastaan:)

    Minä taidan kipuyön jälkeen loikata loikoilemaan tuohon alempaan kuvaan. Teen siihen hetkeksi pehmoisen pesän, joten jos uni tulee, minä se siellä huokailen tai kuorsailen, piensti ja pehmoisesti;)

    VastaaPoista
  6. Ekomassaa en ole kokeillut, noita kahta muuta kylläkin. Villasta minäkin pidän, huovuttamisesta erityisesti, vaikken sitä ole kokeillut kuin muutaman kerran. Mukavaa viikon alkua!

    VastaaPoista
  7. tinttarus! Tervetuloa pesään, minäkin siellä saatan tyytyväisenä leijua unissa :) Minäpä laitan sulle s postia tuosta ajatuksestasi :) Onkohan sun osoite blogissasi, käyn kurkkaamassa...

    Kirjailijatar! Huovuttaminen on aikamoista terapiaa, ainakin mulle, nyt. Kiitos! Edelleen ongelmaa sun kommentoinnissa, olisin käynyt lukemassa muita kommentteja, mutta taas jätti rannalle ruikuttamaan....

    VastaaPoista
  8. Tinttarus! En löytänyt. Laitapa mulle postia satuvee@gmail.com, niin kirjoittelen takas :)

    VastaaPoista