maanantai 9. tammikuuta 2012

Kartta hukassa

 


eikä reiteistä tietoakaan.
Mutta ei se mitään,
sillä mennään mitä on.

Lähimetsään sentään löysin eilen,
pakkasauringossa.
Senkin oivalsin, että ollaan jo tammikuussa.
Ja jos suurinpiirtein pysyy oikeissa viikonpäivissä,
niin kai tässä sitten pärjää.



5 kommenttia:

  1. Kyllä pärjää, ihan hienosti! Minäkin olen usein ihan hukassa, mutta jotenkin sitä löytää kuitenkin perille. :)

    VastaaPoista
  2. Joskus parhaiten pääsee perille reitittä. Pikkuisen mutkitellen. Ajatuksia tuuletellen.
    Tuo vimppa kuvasi otti syliinsä ja kuiski kaunetta korvalehdelle, kiitos!

    Valoa, valoa, valoa reiteille!

    VastaaPoista
  3. Eikä silläkään niin väliä, vaikka viikonpäivät menee sekaisin. Poikien kerho on nyt vuoden alusta keskiviikkoisin, vein heidät tänään sinne ja vastaan ottivat. :)

    VastaaPoista
  4. Se on jo paljon, jos pysyy edes oikeassa kuukaudesssa!

    VastaaPoista
  5. Katja! Sivukujien kautta, jos ei muuten ;) Luotetaan pärjäämiseen! Kiitos kun kävit, ihana.

    tinttarus! Niin varmaankin, mutkitellen...kun saisi edes yhdestä tienpätkästä kiinni...no,ajallaan, taas hoputan itseäni ja stressaan vaan lisää, puh. Kiitos sanoista, valosta ja käynnistä, ihana sinäkin.

    Tanja! :D Ai mahtavuutta!! Kai menet taas keskiviikkona oven taakse ihan pokkana?! :D Tää pelasti mut, ei siis mitään väliä päivälläkään!! KIITOS, OLET AARRE!!

    Pikkkusisko! Totta, varsinkin sinä siellä nyt, vapaalainen :) Ihana kun kävit, voi hyvin!

    VastaaPoista