sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Yksinäisten verhojen talo



 on erään matkan varrella.
Matkan, mitä kuljen silloin tällöin,
mutta säännöllisesti.
Olen ihaillut taloa aina ohiajaessani.
Vuosia sitten siellä oli elämää,
viimeisen vuoden aikana olen huomannut
vain yksinäiset verhot.
Viimeksi sillä matkalla 
 ajoin talon pihaan, 
kutsumatta.

En tiedä oliko siellä suru vai hiljaisuus voimakkaampana,
oliko siellä joku muukin käynyt 
kutsumatta, mutta sisällä asti.
Vai oliko talon vanha tuttu 
vielä tullut, istunut alas,
tyhjentänyt pullon sivupöydältä.
Selannut jo kuluneet uutiset,
istunut kumarassa yksin,
täyttäen vain pöydän toisen tuolin,
ilman hellan ritisevää lämpöä. 

En voi tietää,
mutta vaikka siellä olisikin suru, 
niin kaunis se on, talo pienellä kukkulalla,
yksinäisten verhojen talo.









 


 Mulle on kehittynyt salainen...
tarve, intohimo, hinku...
kurkistella yksinäisiin, hiljaisiin taloihin.
Ihan pikkuisen, salaa, huomaamatta.
Toivon, etten loukkaa ketään,
taloa tai asukasta, naapuria tai ystävää.
Kurkistan kunnioittavasti,
ajatellen, että laulan vielä 
tälle yksinäiselle talolle pienen laulun,
hyvästiksi.

                      Muistatte ehkä tämänkin







 

7 kommenttia:

  1. Tosi kaunis kirjoitus. Eihän tuollaisesta voi kukaan harmistua, kun talon henkeä kunnioittaen talo tarkkailee. Miten paljon talot ovatkana nähneet ja kuulleet? Minä tulin tästä ihan haikeaksi, että talo on jäänyt yksin. Se varmaan haluaisi, että joku muuttaa sinne.

    VastaaPoista
  2. Surettaa kun kauniita vanhoja taloja jää tyhjilleen ja pääsevät huonoon kuntoon.

    VastaaPoista
  3. Ihanasta kirjoituksestasi tuli sellainen olo, että sun pitäisi saada adoptoida se talo... Tekstistä myös tunnisti sinut sellaisena kuin sinut tunnen.

    VastaaPoista
  4. Niin kaunis on tuo yksinäisten verhojen talo. Ja upea tosiaan tuo hääkimppusi!

    VastaaPoista
  5. Kirjailijatar! Kiitos:) Oli se aika raasuna siellä, kylmäkin varmaan kovin, kun ikkunoitakin rikki.

    Leena! Niin tekee.

    Ninnu! :) Kiitos kultainen! Adoptio kävisi mulle mainiosti! Ja voi että, ihanasti sanot, olen ihan liikuttuneena täällä.

    Pikkusisko! Eikö vaan! Kiitos :)

    VastaaPoista
  6. kaunista luettavaa. niin monta tarinaa sisältää jokainen vanhatalo...

    VastaaPoista
  7. sade! Niin sisältää...kiehtovaa. Kiitos :)

    VastaaPoista