maanantai 7. marraskuuta 2011

Vähän tällaista






täällä, että siivet lurpallaan
ja vauhti aika hidasta.
Kotona parannellaan tyttölasta, edelleen.
On sellaista, että asioita on kesken,
jäytävät mieltä, on vaikea keskittyä.
Eikä nyt vain ne sata erilaista koulutyötä,
vaan muutakin, isompaa ja pienempääkin.
Kaikki asettuu taas uomiinsa, tiedän,
mutta epätietoisuus vie ajatukset ja energiatkin.

No tänään sain vähän puhtia,
vaihdettiin miehen kanssa talvirenkaat 
aamutuimaan lämpimässä tihkusateessa
ja voi että, ihan kuin oltaisiin joku sankarityö
ja isompikin urakka tehty!
Kunnon duunia, hikistä ja ronskia!
Taidan todella olla lenkkipolkujen tarpeessa...heh...

Olen ihan rakastunut tähän marrasharmauteen,
ihana sumea pesäkolo tämä maailma!
Siksi olikin niin kiva neuloa 
paksut harmaat sukat sohvan nurkassa,
ihan tähän hetkeen sopivat.
Purin erään ison ja vanhan neulomustekeleen 
ja hyödynsin Novitan Nalle-langat kaksinkertaisena sukkiin.
Lankaa jäi vieläkin jäljelle,
tumpuiksi ja pipoksikin...

Että kyllähän tämä tästä, varmasti.







5 kommenttia:

  1. Ihan varmasti tästä se vaan.

    Meilläkin potilas, mutta jo niin iso, että hänen täytyy sitten pärjätä täällä vain kun pian lähden, mutta yhdessä syötiin vähän aikaa sitten. Maanantai ja kovin harmaata, mutta hyväksyn sen.

    Tykkään niin kuvista ja uudesta paikastasi.

    VastaaPoista
  2. himalainen, kultainen! Meidän tämä pienin saa vielä vanhempien hoivaa, ihan laillisesti, tylsää se, että pitää pärjätä yksikseen, voi että. Keuhkokuume täällä ja kyllä koko viikon on nyt pois koulusta. Mamma ja pappa pelastavat ja hoitavat sitten lopun viikkoa, kun työt ja koulukin kutsuu.

    Luuletko, että tästä se vaan? Niin toivon, voi että. Ei täällä valoa pilkota ei mistään, mutta kyllä tämä harmaus tuntuu hyvältä, nyt. Kiitos sinä, tuli tarve päästä sivukujille ja tämä tuntuu nyt kotoisalta, heti.

    VastaaPoista
  3. Marraskuun harmaus tuo tullessaan taas ihanat marraskuun värit, saatpas nähdä:)

    VastaaPoista
  4. Hip hei, nyt löysin tänne. :) Toivottavasti tyttönen paranee pian. Marraskuun harmaa on lempeää, ihanaa harmautta. Vaikka kyllä minä odotan jo ensilunta.

    VastaaPoista
  5. Eija! Tää harmaa on ollut ihana, mutta en koskaan sano ei värikkyydellekään! Kiva kun löysit tänne!

    Katja! Kiva että löysit! Tyttö on jo parantumassa, sai kuurin keuhkokuumeeseen ja kuumeesta päästiin nopeasti eroon. Mutta joo, nyt toisella tytöllä sama meininki, hoh.

    Juuri niin, lempeä harmaa, ihana! Ja totta, minäkin kaipailen valkeita hiutaleita.

    VastaaPoista