keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Toisenlaisia päiviä



tässä toisenlaisessa viikossa.
Uusia reittejä, maisemia, kasvoja.
Ääniä ja tapoja, vaihtelua.
Kyllä se on oikeasti virkistykseksi, se vaihtelu.

On pidellyt harmaata,pimeää,
mutta joku värikäs valo vilkahtelee ajatuksissa
ja se on kyllä niin hyvä, tervetullut, kaivattu valo.

Olen nähnyt joutsenia ilmassa
ja katsellut aamuhiljaista peltoa, järveäkin.
Tammen oksat olivat täynnä kimalteisia pisaroita,
jos ei lumihiutaleita, niin ainakin pisaroita, 
kauneus niissäkin.

Sanoja olen miettinyt, niiden tärkeyttä.
Voimaa ja lumoa, vahvaa otetta.
Edessä valkoisia sivuja, mielessä jo lauseita.










4 kommenttia:

  1. Kiitos näistä sanoista. Minuunkin iski valtava kirjoitusvimma.

    VastaaPoista
  2. Runokirjaa...valokuvien kera...toivottavasti et hautaa sitä ideaa. Tekstisi ovat nautinnollsia, samoin kuvat!

    VastaaPoista
  3. Sanat ja ideat.. kuvat ja tunnelmat... tiedän. Pidä kiinni ajatuksesta.

    VastaaPoista
  4. Tanja! Ole hyvä. Toivottavasti kirjoitit kaiken vimman ylös paperille!

    Vilukissi! Muistelen sinua ja runokirjaa usein, usko vaan :D Lämmin kiitos, olet aina niin kaunissanainen kannustaja, ihana :)

    aurinko ja kuu! Pidän takuulla, kynsin hampain :) kiitos.

    VastaaPoista