Hei, terveisiä viikonlopusta, kesäajasta, päiväunilta! Olen hiukan höpertynyt täällä kirjojen, papereitten ja ajatusteni kanssa, mutta ei se mitään, hyvä näin, tälle oli nyt aika. Auringon olen nähnyt, mutta ulkona en ole käynyt, piti kyllä, mutta tulikin ne päiväunet juuri siihen saumaan. Haaveiltiin tytön kanssa parvekkeen laitosta, mutta säästellään vielä ja odotellaan kunnon lämmintä.
Vaikea ajatella viikkoa ja kaikkea sitä, mitä pitäisi taas ehtiä. Parempi, että nyt vaan hengittelen loppuillan, unohdan tietoisesti maanantain. Se tulee sieltä varmasti ja vie taas mukanaan, asia kerrallaan.
Nämä päivät niin täysiä. Vain hetkellisiä askeleita omille poluille. Sen verran kuitenkin, että huomaa kuulevansa linnunlaulun ja tuntee kiitollisena auringon. Onhan sekin paljon, onhan.
Iltaisin järkevä ajatus, punainen lanka, selvä sävel on jo karannut.
Hassua, miten asiat toisinaan saavat yhtäkkiä, pitkienkin mietintöjen ja vääntöjen jälkeen, selkeää potkua ja soljuvaa virtaa, niin että sitten vaan otetaan hatusta kiinni ja mennään.
Opinnäytetyöprosessini on käynnistynyt. Taipaleesta tulee pitkä, hidastempoinen ja muutenkin satumainen, uskon vahvasti niin. Aloitin myös kurssin ja olen siitäkin oikein hyvilläni.
Puhuttelevat mietteet, kupilliset kahvia ja sateen jäljet kuivattava tuuli. Kaupungista maalle, sieltä takaisin. Puut. Pienet, isot puut. Juuret varmasti maassa.
Muutamassa tunnissa kurotaan haaveet ja surut kiinni, puhutaan maat ja taivaat, ollaan kuin aina ennenkin. Lennettäisiin kauas, jos olisi sopiva hetki, mutta nyt saimme kauniin päivän, kuvat ja talot. Tärkeää ja riittävää siihen asti, kunnes taas tavataan. Hei hei ystävälle.
Kuvittelen neulovani tyttärelle paidan. Se näyttää tällä hetkellä tiskirätiltä. Lanka on kyllä kiva.
Kotipäiviä, nuhakuumeinen lapsi. Kissa asettuu sinne missä tapahtuu, pitää huolen, että tulee huomatuksi. Eilen poika lakosi lattialle futistreenien jälkeen, ja kissa samaan asentoon viereensä.
Talvimaisemia kirjan sivuilta, ulos ei edes viitsi katsoa. Kauneuden voi tarvittaessa kuvitellakin, niinkuin kalliot, valon, tunnelman. Hetken. On rauhallista aikaa esseelle, sillekin, että perunat kypsyvät juuri kello kolmeksi, kun isommat lapset kotiutuvat koulusta.
Kaupunki elää kevättä. Kuiva asfaltti ja lintujen laulut. Sisällä kuplii jo, eikä se haittaa, vaikka paljon aiemmin kuin yleensä keväisin. Onhan jo maaliskuu ja kohta juodaan parvekkeella aamukahvit!
Aamukävely metsän halki. Iltapäivän vietin kirjan sivuilla, illan neulepuikot käsissä. Viikolla kävin menneessä maailmassa, kuvat sieltä.
