tag:blogger.com,1999:blog-1036769415968500524.post8777861710096470874..comments2023-10-30T17:04:25.367+02:00Comments on sivukujilta: Unohtunut kiireSatuhttp://www.blogger.com/profile/10747365898425074132noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-1036769415968500524.post-51181784138578243032014-11-16T10:21:45.630+02:002014-11-16T10:21:45.630+02:00Niin sen täytyy olla, paniikilla ei ainakaan mitää...Niin sen täytyy olla, paniikilla ei ainakaan mitään synny. Ja joskus voi kai olla keskeneräinenkin, ei aina tarvita valmista, täydellistä, virheetöntä, eihän?Satuhttps://www.blogger.com/profile/10747365898425074132noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1036769415968500524.post-66009835883933149122014-11-14T09:28:40.265+02:002014-11-14T09:28:40.265+02:00Nurkan takana odottaa rauha ja kauneus. Unohdetaan...Nurkan takana odottaa rauha ja kauneus. Unohdetaan kiire ja paniikki.Sussihttps://www.blogger.com/profile/06772970147884287676noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1036769415968500524.post-33700311682617361232014-11-13T22:28:51.275+02:002014-11-13T22:28:51.275+02:00J, Kiitos. Ettei tarvitse kuin kurkistaa? Hetken p...J, Kiitos. Ettei tarvitse kuin kurkistaa? Hetken päästä? Oih että!<br />Minäkin näen ja kuulen jo,<br />ohi paniikin ja kaiken keskeneräisen, <br />kiitos kun autoit uskomaan.Satuhttps://www.blogger.com/profile/10747365898425074132noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1036769415968500524.post-43842362678738151172014-11-13T19:41:13.392+02:002014-11-13T19:41:13.392+02:00Ei kuule, siellä nurkan takana oottelee sellainen ...Ei kuule, siellä nurkan takana oottelee sellainen kansituoli, vähän klenkka kyllä. <br />Keltaiset pellot ja aurinko. Tästä näkee sinne mainiosti. <br />Ja kuulee, mustarastaat ja heinän. <br />Siellä ne on, nurkan takana ihan. Jnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1036769415968500524.post-4970815649352234582014-11-13T18:40:24.508+02:002014-11-13T18:40:24.508+02:00Niin, tuota pahoin pelkään.
Toisaalta, ajattelen...Niin, tuota pahoin pelkään. <br /><br />Toisaalta, ajattelen myös niin, että joskus pitää olla tiukka, rajata tarkasti ja määrätietoisesti, aina ei ole sijaa neuvotteluille. Varsinkin oman itsen kanssa. On vain tehtävä päätös, vedettävä paniikkia turpaan, ei kai silläkään montaa elämää ole, ainakaan yhden asian kohdalla. Nähtäväksi jää.<br /><br />Eikö vaan kuulostakin! Vaikkakaan eivät edistä juuri nyt yhtään mitään, mutta luulen, että ovat myöhemmin, ainakin jotkut niistä, helmiä.Satuhttps://www.blogger.com/profile/10747365898425074132noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1036769415968500524.post-12612301887863115332014-11-13T17:22:35.890+02:002014-11-13T17:22:35.890+02:00Ryhdyin heti keittiöpsykologiksi: hylkääminenhän o...Ryhdyin heti keittiöpsykologiksi: hylkääminenhän on aika äärimmäinen ja julma teko, joten tuntuu luontevalta ettei paniikki siihen alistu ainakaan pitkäksi aikaa. Ehkä tällaisten asioiden kanssa tarvitaan jonkinlaisia neuvotteluja ja sopimuksia yksipuolisten hylkäysilmoitusten sijaan. No, kunhan pohdin vailla mitään tiedepohjaa.<br /><br />Juonettomat ajatelmat kuulostavat hyviltä!Marjahttps://www.blogger.com/profile/04688181149373548015noreply@blogger.com